DAY 15

Tänään aamusta oltiin taas kirjastossa lauleskelemassa. Pian alkaa jo lastenlauluista muistua paremmin mieleen englanninkieliset versiot, ja lastenohjelmien tunnaritkin sujuu englanniks. Mulla kesti tänään ylikauan miettiä että mikä timmy time- ohjelma on suomessa, mutta se on vissiin timppa(?) siis se missä on se lammas. Tunnari on erittäin mieleenpainuva, tarttuu kuin purkka tukkaan ja tuppaa soimaan päässä koko ajan.

Iltapäivällä käytiin taas leikkarilla, ja kotiin tullessa tajusin että kuinka ärsyttävä mutta samalla tehokas meille johtava pitkä ylämäki on. Vielä kun työntää puoltoistaveetä rattaissa, on pukeutunut liian paksusti, aurinko porottaa ja lämpötila on varmaan kahdenkymmenen paremmalla puolella. Mutta siinä mäessä ei kyllä tuu mietittyä että kuinka ne reisilihakset nyt tykkää, vaan pikemminkin että toivottavasti ei tuu ketään vastaan ettei tarvi tervehtiä ja menettää hyvää hengitysrytmiä ja keskittymistä ponnisteluun. 

Tänään myös laitoin pakettiin mun pikkusiskojen synttärilahjat, ja aattelin viedä sen postiin, mutta tajusinki että posti on mennyt kiinni jo. No, vien sen sitten sunnuntaina tai maanantaina. Innolla odotan että kuinka paljon maksaa lähettää ikean kasset- laatikollinen tavaraa suomeen. Peruuntuneen postireissun takia lähin sitten kävelylle, kun olin kerta jo ehtinyt laittaa kamat kasaan ja kengät jalkaan kun vasta ulko-ovella tajusin postin kiinniolon. Oon nyt jotenki ihastunut hevosiin (kyllä.:D) niin menin sitten taas sinne laitumen viereen repimään ruohoa heposille. Yritän aina ottaa mahdollisimman pitkiä heiniä että mun sormet olisi turvassa syöttäessä, mutta silti joudun aina nykäsemään käden pois ku säikähdän:D mua jotenki säälittää niin kovaa ku se aita laitumen ympärillä on piikkilankaa ja aina ku ne hevoset on siinä lähellä ja nostaa päätänsä ylös niin niitten kuono osuus siihen ja ne säpsähtää.. En sitten tiedä että sattuuko se vai säikähtääkö ne vaan, mutta tänäänki kyllä yks niistä rapsutti kaulaansa piikkilankaan, eikä kyllä näyttänyt kivuliaalta. Ehkä nenu on kuitenki eri juttu. 

Ehkä epäoleellinen asia, mutta oon unohtanut kertoa. Joka kerta ku oon ollu siellä war memorial parkissa, niin mun luo on juossut kaks koiraa! Joskus ne on ollut samasta perheestä ja joskus ei, mutta mua vaan huvittaa. Ihanaa se on, saan vähän purkaa mun hillitöntä koiraikävääni. Onkohan mussa sitten jotain mikä vetää koiria puoleensa kun en oo nähny ketään muuta kerä olisi joutunut märkien pusujen kohteeksi? Ja toinen juttu vielä, minun rakas laukkuni joka on nähnyt niin koulujen käytävät kuin lontoon kadut, kestänyt kansiot ja käsimatkatavarat, levisi keskelle tietä. Kannoin sitä pitkästä olkahihnasta toisella olalla, ja yhtäkkiä vaan huomasin että se makaa maassa. Eka luulin että se vaan jotenki huomaamattomasti lipsahti mun olalta, mutta remmin kiinnityskohta vetskarin kupeessa oli revennyt. Harmi, toi on muuten ollut niin hyvä laukku, hieno, hyvä mallilta ja materiaaliltaan, ja just se on ollu hyvää että siinä on myös olkahihna. Olin suunnitellut tota luonnollisestikkin kotimatkan käsimatkatavaralaukuks, mutta saattaa olla että mun käsi menis kuolioon jos kyynärtaipeessa joutuisin kantamaan 8kilosta laukkua heathrowlla eestaas, ja lisäks raahata yli 20kilosta huteraa typeränmallista matkalaukkua toisella kädellä. No saa nyt nähdä. En kyllä tosta suostu luopumaan pikkuvian vuoksi, kun muuten täysin ehjä. Ja ihana. Ja äitiltä saatu❤

En tiedä miks mutta mulla tuli ihan meidän papsu mieleen noista lampaista.

Ja syy miksi en vie pakettia postiin huomenna! Meen päiväreissulle brittien toisiks suurimpaan kaupunkiin, joka on siis 15min junamatkan päässä coventryn keskustasta. Ilman tota karttaa en kyllä uskaltais lähteä, onneks äiti oli pitkänäköinen ja tilas ton mulle joskus keväällä!